Keskustelupalstoilla törmää nykyään suhteellisen usein kysymykseen siitä, ”miksi seksiä pitää tunkea joka paikkaan”. Usein myös kritisoidaan tai arvostellaan mainoksia, jotka liittyvät tavalla tai toisella seksiin tai esimerkiksi seksileluihin. Kritisoidaan ehkä mainoksen sisältöä, toisaalta ehkä ajankohtaa tai sitä, millä kanavalla mainokset pyörivät, jolloin kuka tahansa – useimmiten viitataan lapsiin – voivat kuulla niitä.

Minun on tietenkin vaikea pukea sanoiksi toisten kokemaa ja myönnän seksologina eläväni tietynlaisessa ”seksikuplassa”, jolloin näen kaiken seksologian lasien läpi. Ymmärrän voimakkaat tunteet, jotka esimerkiksi mainoksiin kohdistuu. Seksuaaliterapiaminäni herää silti kysymään, että mistä tuo ärtymys ja turhautuminen johtuu? Liekö kyse siitä, että seksistä ja seksuaalisuudesta ollaan vasta viime vuosien aikana herätty puhumaan ja se pitää sisällään edelleen vaikeita tunteita, kuten häpeää, pelkoa ja epävarmuutta. Onko niin, että ihmiskunnassa kautta aikain toteutettu asia ei olekaan kovin luonnollinen, mutta nyt syntyville sukupolville seksi ja siitä puhuminen voi olla osa arkipäiväistä kahvipöytäkeskustelua – vahingoittamatta lainkaan kuulijaansa.

Huomaan väkisin mieleeni nousevan vertauskuvan esimerkiksi alkoholista. Vielä 1960 -luvulla alkoholin käyttö oli laissa määritelty, rikos. Sitä käytettiin, mutta sen käytöstä ja julkituomisesta rangaistiin eikä alkoholi saanut näkyä tv-mainonnassa tai muussakaan mainonnassa. Silti ihmiset käyttivät alkoholia, nauttivat siitä, mutta yhteiskunnallisesti sen käyttö oli väärin ja paheksuttavaa. Tänä päivänä et kuitenkaan enää kavahda sitä, kun tv:ssä mainostetaan kesken perheohjelman viiniä. Edelleen väkevien alkoholijuomien mainostaminen on laissa kielletty ja markkinoinnin pitää olla suunnattu täysi-ikäisille ja olla hyvän tavan mukaista, mutta käytännössä viinin mainostaminen on sallittu – eikä herätä enää niin voimakkaita tunteita kuin aikoinaan.

Voisiko seksille ja seksuaalisuudelle käydä samoin? Toki lapsia pitää edelleen suojella tietyllä tavalla seksiltä eikä lapsesi tule kuulla yksityiskohtia sinun tekemästäsi seksistä. Mutta siitä puhuminen lapsen tasoisesti ei tee lapsesta seksiaddiktia – niin kuin viinimainoksien katsominen ei tee alkoholistiakaan. Olen toki sitä mieltä, että seksuaalisuutta voi mainostaa monin eri tavoin ja pikkutuhman huumoripläjäyksen sijaan seksiä ja seksuaalisuutta voidaan mainostaa sensitiivisellä otteella ja huomioiden se, miten seksi ja seksuaalisuus voi olla toisille iso voimavara ja osa seksuaaliterveyttä. Peitellä sitä ei kuitenkaan pidä, eikä tarvitse. Seksuaalisuus on siis paljon muutakin kuin seksiä. Mutta se, miten usein puhutaan seksuaalisuudesta ja siihen liittyistä asioita on lopulta myös yhteiskunnallinen etu – vain siten pystytään vähentämään häpeää ja stigmaa, jota edelleen tänä päivänä seksi ja siihen liittyvät asiat herättävät.

Onko niin, että ihmiskunnassa kautta aikain toteutettu asia ei olekaan kovin luonnollinen, mutta nyt syntyville sukupolville seksi ja siitä puhuminen voi olla osa arkipäiväistä kahvipöytäkeskustelua – vahingoittamatta lainkaan kuulijaansa.

Toivon siis, että 40 vuoden kuluttua voin ihmetellä, miten taaskin pitää jauhaa jostain minulle kovin vieraasta asiasta. Ja samalla voin mielenkiinnolla lukea vierestä artikkelia, joka koskee sitä, miten tärkeää on pitää omasta seksuaalisuudestaan huolta ja nauttia seksistä ilman, että se herättää lukijassaan lainkaan ristiriitaisia ajatuksia tai ärtymyksen tunteita.

Vuonna 2022 se ei valitettavasti ole vielä mahdollista ja esimerkiksi seksuaalisen nautinnon mainostamista rajoitetaan Facebookin ja Instagramin mainonnassa, samoin seksuaalisuutta ja seksiä ei anneta näkyä hastageissa tai kuvateksteissä. Nautintoa ei saa mainostaa, sillä se on ”aikuisille suunnattu palvelu” mutta sen sijaan parisuhdekurssia tai estrogeenipuikkoa limakalvoille voi. Koen tässä seksologina ja terveydenhuoltoalan ihmisenä suurta ristiriitaa.

Viittaan vielä viisaan gynekologin Katja Keron haastatteluun Anna-lehdessä, jonka voit käydä lukemassa täältä. Monipuolinen tiivistetty teksti siitä, miten hyvä ja nautinnollisen seksi heijastuvat niin suhteeseen kuin laajalti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja seksuaaliterveyteen. On hyvin valitettavaa, että vuonna 2022 esimerkiksi Facebook ja Instagram eivät hyväksy tätä, vaan nautinnollinen ja hyvä seksi irroitetaan kokonaan seksuaaliterveydestä ja seksuaalisuudesta – asiasta, joka meissä kulkee mukana läpi elämän, syntymästä kuolemaan.

Teksin kirjoittanut seksuaaliterapeutti Susanna Alhonkoski